Keilakuden kauan odotettu loppuhuipennus ja päätavoite läheni vääjäämättä. Lauantaita edeltäneen viikon ajan Kupittaalla nähtiin lähes jokaiseen kellonaikaan joku vakava ilmeinen puna- tai mustapaitainen keilankaataja. Vakavat ilmeet saattoivat hyvän heiton lähtiessä hetkeksi aurinkoistua, mutta varsinaista hymyilyä ei ollut havaittavissa. Keitä nämä miehet sitten olivat? No, mustapaitaiset olivat tietenkin omiemme liigamiehistöä, jotka olivat hiomassa kuntoaan viikonloppua varten. Punapaitaiset taasen olivat työläisseura Turun Weikkojen kokeneen liigaryhmän puurtajia.
Lauantaita varten olimme saamassa kasaan mitä parhaan joukkueen. Ainoastaan kierrevirtuoosi Puhakka oli jäämässä kotiin virittämään heittoaan SM-kilpailuja varten. Kuortaneelta olivat tulossa konkari Maja ja junnujen EM-kisoissa oppia saanut Maunula. Turun suunnalta varhain liikkeelle lähtivät joukkueenjohtaja Palokoski, Teivainen, Saarni ja Leinonen. Juuso Kallio oli joukkueenjohdon määräyksestä saapunut Tampereelle jo Perjantaina. Nuoren miehen tehtävänä oli selvittää Kaupin keilahallin kosteusprosentti, oletettu rataolosuhde, sekä Tampereen paras ravintola nousujuhlia varten. Näistä kaikista hän oli tuleva raportoimaan suoraan joukkueenjohdolle lauantai aamun palaverissa.
Aamun ensimmäinen peli alkoi kello 10:00. Karsinnassa pelattaisiin yhteensä 6 ottelua, eli jokaista joukkuetta vastaan pelattaisiin kaksi kertaa. Arvonta oli tehty ns. käyttäen painotettua arvontaa, koska ensimmäinen vastustajamme olisi TuWe, kuten myös tauon jälkeisessä ottelussa.
Jo harjoittelun aikana alkoivat tunteet nousta pintaan. Arvontakaavion julmuus tai toisaalta autuus osui Weikoille. Heidän oli pelattava kaikki aamupäivän kolme ottelua samalla rataparilla, kuten myös iltapäivällä. Tähän seikkaan iskeytyi Maja, joka uhkasi sekoittaa rataa pelaamalla ylempää kuin muut. Palokoski kuunteli tarkkaan joukkeiden välistä keskustelua ja tilanne rauhoittui pelin alkaessa. Jokin meni kuitenkin miestemme taktiikassa pieleen sillä Majan avaukseksi tuli 147 sarja, eikä Kallion 266 riittänyt voittoa pelastamaan. Weikot veivät paikallisottelun 963-1021.
Toisessa ottelussa kohtasimme toisen liigajoukkueen Vantaan BC Storyn. Edellisen pelin jälkeen alkoivat pelipaikat loksahdella kohdalleen. Silver Club antoi koko karsintaryhmälle myrskyvaroituksen mitä olisi tulossa. Kallio hyytyi 177, mutta Majan 238, Maunulan 202, Saarnin 221 ja etenkin Teivaisen, sekä hänen sinisen pallonsa 286 toivat tulokseksi 1124. Story sai kasaan 1009 ja voitimme siis yli 100 pistettä.
Divaripeliemme arkkivihollinen Tapiolan Patteri II asettui kolmanneksi vastustajaksemme. Patteri oli ensimmäisessä pelissä ollut ulkona, kuin anoppi avoauton takapenkillä, mutta jo toiseen peliin paukuttanut lähes 1100 tuloksen. Peli oli äärimmäisen tasainen kokoa ajan. Joukkueemme edellisessä sarjassa syntynyt pelivire pysyi yllä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin viimeiset ruudut, joihin ei tarvittavia perättäisiä kaatoja syntynyt. Patteri vei ottelun 1052-1092 ja tauolle, sekä Palokosken puhutteluun mustapaitamme lähtivät 3. sijalta.
Tukka oli pystyssä jokaisella pelurillamme, sen verran vedet seisauttavan puheen oli joukkueenjohto ilmeisesti miehillemme pitänyt. Taisi kyynelkin pudota jonkun silmästä. Toisaalta ei voi tietää johtuiko se kyynel haukkumisesta, motivoinnin tuomasta liikutuksesta vai siitä, että vielä olisi mahdollisuus petrata ja saavuttaa kauden tavoite.
Päivän neljäs ottelu oli jälleen Weikkoja vastaan. Tauon aikana oli tehty ratahoito ja jälleen harjoiteltiin muutama heitto ennen pelien alkua. Näkyikö pieni kireys tai vakavuus miehistössämme? Peli alkoi kummankin joukkueen osalta huonosti. Reikiä nähtiin useita ja moni peluri oli vaikeuksissa. Ja pahin mahdollinen lopputulos seurasi alun vaikeuksia. Pelitahtia ei löydetty ja punakone löysi. Weikot veivät ottelun 883-996 ja mustapaitojen tavoite liigapaikasta hyppäsi suoraan 1. korokkeelta kerrostalon katolle jonne kurotus vaatisi nosturin apua.
Viidenteen otteluun Palokoski oli ottanut Majan tilalle Leinosen pelaamaan 3. pelipaikkaa. BC Story oli tässä ottelussa vasenkätisten pelaajiensa johdolla liian kova. 1065-991 ja liigapaikka olisi enää teoreettinen haave.
Viimeisessä pelissä Patteria vastaan ei ollut enää käytännössä mitään tehtävissä. SC otti voiton 1040-1018 mutta tunnelma oli apea. Päivä oli sujunut ennen taukoa kohtalaisissa merkeissä, mutta 3 viimeistä peliä olivat mennen pahasti penkin alle. Pelien jälkeen hajanainen miehistö postui nöyrtyneenä kohti Turkua. Palokosken puheista uhkui kuitenkin itseluottamus, ensi kautena 1-divisioonassa tullaan näkemään vahvempi SC. Itseluottamusta Palokoski tarvitseekin, sillä kauden tavoite ei täyttynyt ja hänen on annettava seuran hallitukselle selvitys kuluneesta kaudesta vuosikokouksen yhteydessä. Seuran hallitus on tunnetusti ankara ja autoritäärinen, enkä haluaisi olla Palokosken saappaissa antamassa tätä selvitystä.
Patteri II:n nousujoukkue. Kuva SKL
