Aloittaessani vihdoin kirjoittaa tätä tarinaa samalla peläten potkuja seuran toimittajan tehtävistä jouduin vastoin tahtoani palaamaan tuohon marraskuun viikonloppuun. “Olosuhteet olivat siinä vähän hankalan ja mahdottoman rajamailla” sanoi Euroopan Mestari Petri Mannonen viikonlopun jälkeen.
Vähän tiesivät SKL:n teknisen valiokunnan viisaat miehet laatiessaan rataprofiilia kyseiselle viikonlopulle. Tai sitten olen väärässä ja tämä oli juuri sitä, mitä miesten keilailun joukkuepelin haluttiin kaikessa haastavuudessaan olevan. Raimo Palokoski oli valinnut mustapaitoja lähteväksi kohti uutta Raumaa seuraavan kokoonpanon: Denis Cakar, J-P Laiho, Tommi Teivainen, Juuso Kallio, Niko Kurppa ja Jere Oksanen. Kallio oli suorittava joukkueenjohtajan tehtäviä pelipaikalla. Mielenkiinnolla odotin näkeväni joukkueen kemiaa tällä johdolla ja miehistöllä.
40 jalkainen öljyprofiili ei paperilla vaikuttanut mahdottomalta ja joukkue lähti matkaan luottavaisin mielin. Sijoituin itse Mercedeksen takapenkille seuraamaan innolla kiihtyvää keskustelua keilailun maailmasta ja tulevasta viikonlopusta. Aina Euraan asti päästiin, jolloin joukkueen komentajan tehtävät saanut Kallio määräsi pidettäväksi tauon. Vähän jäi hyviä muistoja tältä tauolta, vaikka harvoin valitan. Palvelu oli äidillisen lämmintä – kahvi kylmää kuin anopilla.
Ensimmäinen ottelu keilattiin Ailecia vastaan. Vauhtirata näytti paikoitelleen hyvin liukkaalta ja monilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Jatkuu…
