Mikä on Silver Club?

Silver Club ry on turkulainen keilaluun erikoistunut urheiluseura. Kaudella 2009-2010 seurassamme on 26 rekisteröityä keilaajaa. Silver Club – SC – on huippukeilaajien vuonna 1976 perustama. Tämä perintö on edelleen voimissaan. Seurallamme on kaksi korkeilla sarjatasoilla pelaavaa joukkuetta: Miesten ykkössarjassa, sekä seniorien ykkössarjassa.

Silver Club on voittanut kaksi kertaa miesten SM-liigan. Ensimmäinen voitto tuli kaudella 1994. Tuolloin voittajajoukkueessa keilasivat: Seppo Varjonen, Lasse Varjonen, Juha Maja, Kai Salo, Ari Halme, Jouni Setälä ja Petri Kallio.

Toisen kerran voittoon tasokkaassa SM-liigassa päästiin vuonna 2004-2005. Talin keilahallissa finaalissa kaatui runkosarjan voittaja TKK otteluin 2-0. Voittajajoukkueessa keilasivat: Juha Maja, Tommi Teivainen, Matti Kalliosalo, Joonas Huolman, Raimo Palokoski, Joonas Jähi, Juuso Kallio ja Marko Saarni.

Seuran historiaa perustajajäsenen Karri Salervon mukaan:
“Keilasin näihin aikoihin Crystal Rollersissa, jota aikanaan olin myös perustamassa. Ei siinä kristallissakaan mitään varsinaista vikaa ollut, mutta meitä oli ryhmä, joka halusi kiertää isoja kisoja pitkin Suomea kehittyäkseen lajissa lisää. Aika hyvin pärjättiinkin. Sitten oli toinen osa vanhaa seuraa sellaisia, jotka asettivat kaiken maailman Turun sarjat ym. etusijalle. Näistä tuli aina vääntöä, sillä kaikki eivät halunneet pelata paikallissarjaa silloin kun jossakin päin Suomea oli oikein kunnon rahakisa. Tilanne meni avoimeen konfliktiin silloisen puheenjohtajan Heikki Viitasen kanssa ja saimme tarpeeksemme siitä vääntämisestä. Lisäksi oli jo joitakin yhteydenottoja muiden seurojen kärkikeilaajilta, jotka olivat nähneet tilanteen. He eivät vain olleet halukkaita kristalliin menemään, mutta ilmoittivat, että jos perustetaan uusi seura niin ovat mukana siinä. Siitä se sitten alkoi.

Ensimmäinen kokous uudesta seurasta pidettiin Matti Kulmalan kotona Raisiossa ja mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi Matti Kulmala, Jorma Luoto, Turkka Palken, Kalevi Kautonen, Nikolai Tjurin, ja Uffe Lundgren. Silloin päätettiin seuran perustamisesta ja kävi myös ilmi, että kiinnostusta löytyi myös Calle Grönholmilta, Kaj Sveholmilta ja Matti Tocklinilta. Niinpä näytti olevan koossa kymmenen urhoa. Sitten kävi niin, että touhukas Matti Kulmala töppäili jotakin pelipöytäkirjojen kanssa Aninkaisten hallissa ja hänet hyllytettiin siksi ajaksi, kun varsinainen perustava kokous päättäisi otetaanko mies mukaan. No niin, varsinaisessa perustavassa kokouksessa sitten oli yhdeksän ukkoa mukana ja ensimmäiseksi äänestettiin mr. Kulmalasta ja lopputulos oli, ettei oteta mukaan mikä oli sikäli sääli, että Matti oli todella kova tekemään hommia keilailun eteen ja muutenki hauska mies. Jäi sitten edelleen sinne kristalliin ja lopettelikin koko keilailun kai melko pian tämän jälkeen. Sitten piti seuralle keksiä nimi. Nikke Tjurin kertoi, että olisi mahdollisuus saada Turun Hopea niminen firma taakse vähän sponsoroimaan. Näin oli toimitusjohtaja Reijo Hannula lupaillut. Silloin olikin nimen keksiminen helppoa ja Silver Club siitä sitten tuli. Työnimenä ollut Fy-Ke (fyrkkakeilaajat) voitiin naureskellen unohtaa. Sovittiin samalla, ettei lähdetä minkäänlaiseen sarjatoimintaan mukaan vaan kierrellään hyviä kisoja pitkin maata. Vuoden toiminnan jälkeen kuitenkin huomattiin, että valtakunnallisiin sarjoihin kannattaa lähteä ja ilmoittauduttiin alimmalle tasolle. Paikallisiin sarjoihin ei kuitenkaan menty moneen vuoteen ja se oli paha piikki paikallisliitolle. No, olihan sieltä liiton puoleltakin kaikenlaista kuraa tullut silmille vuosien mittaan, kun siellä määrääjinä röyhisteli rintojaan kaikenlaisia vanhoja gubbeja, joiden ymmärrys lajista oli vuosikymmenien takaista.

Valtakunnan sarjoissa tultiin ylös vuosi/taso aina pääsarjaan asti. Erikoista oli, että sarjapeleissä parhaan sarjan tekijä joutui aina vaihtoon. Se toimi silloin, ei ehkä toimisi enää. Sveholmilla oli tapana kertoa ihan hauskaa juttua minusta. Pelattiin jossakin sarjakierrosta ja aloitin jotain 256 tai sinne päin. Ulos vaan ja vaihtomies tilalle. Sitten pääsin taas kolmanteen sarjaan mukaan ja tein taas 250+. Ulos vaan. Henki oli kuitenkin niin hyvä porukassa, että nauruksi se meni eikä harmittanut. Säännöt olivat säännöt.”