Kilpailukausi käynnistyi varsinaisesti kuluneena viikonloppuna. Seuramme toimittajana en kyennyt repeämään kahteen paikkaan, vaan oli pakko valita tilanteen mukaan. Raimo Palokoski oli torstai-iltana lähtevä kohti Lontoon Stanstedtia. Kilpailun ensimmäinen osion seniorimies aikoi keilata perjantaina. Toisaalla Suomen Chicagossa Lahdessa oli ensimmäisen Ranking kiertueen vuoro. Lahteen mustapaidoistamme oli menossa Markus Lindgren, Matias Kallio ja Niko Kurppa.

Tällä kertaa oma aikatauluni ei antanut mahdollisuutta lähteä Englantiin seuraamaan Seniorien keilailua. Harmi sinäänsä, sillä olen aina pitänyt Englannista ja varsinkin Lontoon kaupungista. Olisi ollut äärimmäisen mielenkiintoista päästä seuraamaan paikan päälle millaiselta keilailukulttuuri maassa näyttää. Toisaalta Palokosken oli määrä raportoida kilpailusta aina erän jälkeen.

Essex, Englanti 24.-27.9.2009

Ensimmäisen pelinsä Palokoski keilasi perjantaina klo 15:00 paikallista aikaa. Miehen viesti pelin jälkeen oli lyhyt, öljyä olisi pitänyt ottaa kotipuolesta mukaan, eivätkä paikalliset ymmärtäneet kilpakeilailusta juuri mitään. Tai sitten suomalaisten käsitys kilpakeilailusta eroaa suuresti paikallisten tavasta toimia. Kilpailun tulospalvelu oli jonkin verran myöhässä, eikä se johtunut ainoastaan aikaerosta. Joka tapauksessa Palokoski pelasi ensimmäiseen pelinsä 1051. Matkaväsymys varmasti painoi miestä.

Matkaväsymystä tai ei, seuraavan erän uusinnassa Palokoski paransi peliään huomattavasti. Sarjat 154, 271, 216, 175, 247, 221 nostivat tuloksen jo 1284. Tällä tuloksella olisi hyvät mahdollisuudet finaaliin, sillä kilpailun osallistujamäärä näytti jäävän pieneksi. Seuraavat kaksi uusintaa toivat saman tuloksen 1181. Tämä riitti karsinnan 24. sijaan ja Mr. Desperadonakin tunnetulle Palokoskelle kirjattiin sääntöön poikkeus. Runosmäen Don Corleone selviytyi finaalin suoraan alkukilpailun perusteella.

Finaalissa Palokosken rahkeet eivät riittäneet ensimmäistä kierrosta pidemmälle. 1128 oli liian vähän rajan noustessa 1212. Vielä enemmän pahaa mieltä aiheutti kilpailujen palkintojen epäselvyys. Koko hallissa ei ollut kilpailun virallista ilmoitusta. Oletushan on, että kaikki finalistit palkitaan, mutta ei tällä kertaa. Palkinnon saivat ainoastaan 24 parasta. Tämä oli Palokosken mukaan viimeinen niitti. “Ensi viikolla Saksan maalla minä vielä näytän.” Tämä ei voi tarkoittaa muuta, kuin että 3.-4.10. Saksassa nähdään tuttua tynnyrinpesua. Tulokset löytyvät EBPA:n sivuilta.

Raimo on lähtökuopissa Kupittaan pihalla.

1. Ranking, Lahti 26.-27.9.2009

En päässyt Englantiin, enkä päässyt Lahteenkaan. Uskollinen Mercedekseni osoitti oikullisuutta. Olin päässyt hyvää matkaa E18 tietä kohti Helsinkiä, taisin olla vanhan Ykköspesän kohdalla, kun auto alkoi keinua. Tarkkana miehenä arvasin vian olevan iskunvaimentajissa ja oikeassa olin. Iskarit olivat valuneet tyhjiksi, enkä uskaltanut riskeerata itseäni ja autoani enempää. Soitin hinauksen ja palasin Turkuun. Jouduin seuraaman tuloksia internetin välityksellä.

Ensimmäisessä erässä ensimmäistä Ranking peliään oli pelaamassa Markus Lindgren. Nuori salolainen selvisi koitoksesta kohtalaisin arvosanoin. 209, 183, 227, 146, 201, 164, 175, 224, 170 eli 1699 riitti ensimmäisen erän 31. sijalle. Markuksen tulos ei tulisi riittämään jatkoon, mutta hyvät sarjat luovat uskoa tulevaan. Lisäksi Lahden olosuhde oli lähteeni mukaan äärimmäisen hankala.

Toiseen erään mukaan tuli kaksi mustapaitaa lisää. Kummankaan peli ei sujunut finaalivauhtia. Matias Kallio keilasi 9 sarjaan 1651, mikä riitti sijalle 69. Niin ikään ensimmäisessä Rankingissaan keilannut Niko Kurppa sai 1637 ja nousi sijalle 74. Parhaana Silveriläisenä oli siis Lindgren. Raja jatkoon oli ainoastaan 1765 eli 35 pistettä alle parin. Keilojen lähteminen oli Kallion mukaan äärimmäsen haastaavaa. Kun tähän lisätään haastava olosuhde, saadaan aikaan tilanne joka vaatii tarkkaa peliä. Tiedän, että miehemme pystyvät siihen, Lahti ei ollut tällä kertaa se paikka. Niitä paikkoja tulee vielä. Lahden tulokset SKL:n sivuilla.

Seuramme kakkosjoukkue aloitti kauden taipaleensa Raision Keilailukeskuksesta lauantaina 12.9. kuluvaa vuotta. Seuran valmentaja Raimo Palokoski oli valinnut joukkueeseen Niko Kurpan, Markus Lindgrenin, Matti Backholmin ja Sami Leinosen. Leinonen oli valjastettu hyvien edesottamustensa johdosta, niin pelaajana kuin henkisenä johtajana, toimimaan joukkueensa pelinjohtajana. Kesän aikana tehtyjen ennakkotutkimusten mukaan tiedossa oli, että olosuhde Raisiossa tulisi olemaan melko helppo.

Suomen Keilailuliitto oli arponut kakkosjoukkueemme lohkovastustajiksi viisi joukkuetta Turku-Raisio-Paimio akselilta. Vastustajat lohkossa ovat: Alfa BC, Keilahait, Pins Team, Keilax 2 ja KK Turistit 2. Pelikierroksista suurin osa tulee olemaan osallistuvien joukkeiden mukaan Raisiossa.

Ensimmäiseen otteluun vastustajaksemme asettui kotikentällään hyviä tuloksia tekevä Pins Team. Harjoitusheittojen aikana Leinonen oli valanut miehiinsä uskoa erittäin tulosrikkaasta pelipäivästä. Kirjalan paras golfaava keilaaja latasikin ensimmäiseen sarjaan kaatoja samaan tahtiin, mitä Mantun grillillä ladataan nakkeja lihapiirakkaan, ja alkusarjaksi tuli yli 230. Kurppa aloitti ensi sarjansa uudessa Silverin paidassa mainiosti, keilaten yli 200. Backholmin ja Lindgrenin ei edes tarvinnut pelata yhtä lujaa, sillä Pins Team jäi 699 pisteesteen mustapaitojen 800 vastaan.

Toisessa ottelussa kaatui Raisiolaisten ylepys Alfa BC näytöstyyliin 732-899. Parasta vauhtia piti edelleen tutkapari Kurppa ja Leinonen. Kolmannessa ottelussa tahti hieman hyytyi, mutta alle parin ei jääty kuitenkaan ja KK-Turistien kakkosporukka sai kokea miltä tuntuu jäädä mustan maantiejyrän alle 804-654.

Viimeistä edelliseen otteluun rataparillemme asteli Raision Keilahait, joka koki kuitenkin vastaavanlaisen karun kohtelun sarjoin 825-725. Viimeisessä ottelussa Peimarissa harjoitteleva Keilax Team pelasi päivän parhaan pelinsä, mutta niin tekivät omatkin miehemme. Koko päivän paras ottelu 942 (keskiarvo 235,5) sai kalsarit pyörimään myös kilpailunjohtajan Leo Erikssonin jaloissa. Vastaavaa myllytystä näkee nelossarjassa Lexan mukaan äärimmäisen harvoin.

Pallo suorastaan asui taskussa koko lauantaipäivän ajan.

Sarjatilanne 1. kierroksen jälkeen:
Joukkue Liitto Yhteensä O V T H KA Paras Ero
1 SC 2 Turku 4870 5 5 0 0 854.00 942
2 Alfa B C Raisio 4153 5 4 0 1 734.60 761 -717
3 K-Hait Raisio 3991 5 3 0 2 726.20 753 -879
4 Pins Team Raisio 3673 5 2 0 3 686.60 748 -1197
5 Keilax 2 Turku 3543 5 0 0 5 708.60 780 -1327
6 KK-Turistit 2 Raisio 3517 5 1 0 4 679.40 728 -1353

Henkilökohtaiset tulokset:
1 Niko Kurppa SC 2 1173 5 234.60 265
2 Sami Leinonen SC 2 1097 5 219.40 248
3 Markus Lindgren SC 2 1047 5 209.40 236
7 Matti Backholm SC 2 953 5 190.60 212

Kaikki tulokset SKL:n sivuilta

Nimi : Marko Salminen

Lempinimi : Mace

Syntynyt : 1977

Kotipaikka : Suomen aurinkoisin, Naantali

Pituus/paino : 187/0,071T

Pelipaikka : Mielellään Matiaksen jälkeen

———————

Pelinjohtajan analyysi:
“Salminen on Seppo Katajan jälkeen yksi länsirannikon parhaista vasenkätisistä keilaajista. Lahjakas keilaaja, jonka ainut huono puoli on ollut ajoittain kateissa ollut motivaatio. Marko tulee ottamaan paikkansa ykkösjoukkueessa, jos hän itse näin tahtoo.“

Parhaat saavutukset:
Kupittaan ratamestarien mestaruuskilpailujen 1. 2008
Jonkin verran menestystä kansallisista kilpailuista.

———————–

motto : “vasen käsi on Jumalan lahja”

sotilasarvo : tykkimies

lempiruoka : katkarapuvoileipä ja tuoreet välimeren hedelmät

harrastukset : taxilla ajelu, olutkulttuuri

suosikkikeilaaja : Juuso Kallio

ottaisin mukaan autiolle saarelle : kauniita naisia (puolisoni) ja riittävästi ruokaa sekä juomaa, pelastuksen odotteluun

Nimi : Niko Kurppa

Lempinimi : Ziko

Syntynyt : 1994

Kotipaikka : Salo, kaupunki josta keilaajat tulevat

Pituus/paino : 170/0,080T

Pelipaikka : Radan vasemmalla puolella

———————

Pelinjohtajan analyysi:
“Niko on todellinen tulevaisuuden lupaus. Salolainen vasenkätinen keilaaja omaa nuoresta iästään huolimatta kovat kilpailuhermot. Joukkuepeleistä Nikolla ei ole vielä hirveästi kokemusta, mutta pelaamaan mies pääsee varmasti.“

Parhaat saavutukset:
6 kpl täydellisiä 300- pisteen sarjoja
Menestystä kansallisissa kilpailuissa ja SKL:n Junnu Tourilla.

———————–

motto : “se ei pelaa joka pelkää”

sotilasarvo : tulossa muutaman vuoden kuluttua

lempiruoka : rullakebab

harrastukset : keilailu

suosikkikeilaaja : Sami Konsteri

ottaisin mukaan autiolle saarelle : keilahallin ja omat pallot

Nimi : Matias Kallio

Lempinimi : Simo

Syntynyt : 1986

Kotipaikka : Turku, Hökkelikylän esikaupunkialue

Pituus/paino : 180/0,082T

Pelipaikka : Ankkuri, Avaaja

———————

Pelinjohtajan analyysi:
“Keilailun Jarkko Ruutu saa edesottamuksillaan monen vastustajan latvan viheltämään yhtä lujaa mitä mummon teepannu Lontoossa iltapäiväteen aikaan. Matias on yksi Suomen lupaavimpia nuoria keilaajia, ja tietää vuorenvarmasti miten keilapalloa tulee komentaa. TV- kameroiden edessäkin vakuuttavasti keilaava  mies vahvistaa paikkansa joukkueessa. “

Parhaat saavutukset:
Juniorien Euroopan Mestari, Nuorten parikilpailun MM 5, useita paikallisia turnausvoittoja.

———————–

motto : “Stay beautiful”

sotilasarvo : Nuori Upseeri

lempiruoka : Ravintola Fezin kebab ranskalaisilla (Michelin luokituksen omaava kebab-ravintola)

harrastukset : jalkapallo, rocktähteys (www.myspace.com/shadowpart), omatoimimatkailu

suosikkikeilaaja : Pete Weber

ottaisin mukaan autiolle saarelle : Riippumaton, rinkan, kännykän ja Copterlinen numeron

Seuran johto oli asettanut kuluneen keilakauden 2008-2009 päätavoitteiksi SM- liigapaikan palauttamisen, ja seniorien liigamestaruuden. Seniorit saavuttivat pronssimitalin ja liigapaikkakin jäi epäonnistuneen karsintakierroksen päähän. Viime kauden alussa seuran johtoryhmä oli palkannut muutaman pelaajascoutin kiertämään Suomen keilahalleja ja etsimään juuri joukkueellemme parhaita mahdollisia vahvistuksia. Seuran johtoryhmän ja pelaajascouttien välisiä neuvotteluja on käyty useita kertoja kuluneen kevään aikana.

Scouttien työn jälkeen alkoivat sopimusneuvottelut mahdollisten uusien pelaajien ja seuran kesken. Näiden raskaiden palaverien jälkeen minulla on ilo ja kunnia julkaista uusien seuramme jäsenten nimet. Lyhyen pelaajaesittelyn yhteydessä toivotan vahvistukset lämpimästi tervetulleiksi mustapaitoihin. Suluissa mainitaan pelaajan entinen seura.

Petri Pitkänen 33v (NBC)

Petri Pitkänen

- Oulusta kotoisin oleva Pitkänen on saapunut Turkuun jo muutama vuosi sitten. Pitkänen tuli joukkueellemme, ja turkulaisille keilaajille, tutuksi jo viime kaudella pelatessaan Kupittaalla useita hyviä kilpailuja. Äärimmäisen lahjakas ja taitava peluri on ollut entisen joukkueensa parhaimpia pelureja jo useamman kauden. Petrin kilpailukeskiarvo on 210 pinnassa.

Matias Kallio

- Matias Kallio 22v (TuWe)
Piilaakson kultaranteeksikin nimetty nuorukainen ei juuri esittelyjä kaipaa. Euroopanomistajan elkein kulkeva keilailun Jarkko Ruutu liittyy vahvistamaan ykkösjoukkuettamme. Nuoresta iästään huolimatta Matiaksella on jo pitkä keilailukokemus. Matiakselta odotetaan vahvaa asennetta ja tiukan paikan kaatoja, joissa miehen tiedetään olevan parhaimmillaan. Edellisessä seurassaan hän ehti pelata myös ankkurin paikkaa.

Niko Kurppa

- Niko Kurppa 14v (Rainbow)
Niko Kurppa todistaa jatkumoa Salon Keilailukulttuurin hyvyydestä tuottaa toinen toistaan lahjakkaampia nuoria keilaajia. Vasta 14- vuotiaan nuorukaisen keskiarvo on jo yli 211. Viime kaudella Kurppa keilasi yli 1000 sarjaa, näillä sarjamäärillä ja mustapaitojemme kokemuksella uskon vakaasti Kurpan saavuttavan juniorimaajoukkuepaikan muutaman vuoden kuluessa.

- Marko Salminen 31v (TuWe)
Joukkueemme puuttuvan vasurikiintiötä vahvistaa Turun paras vasenkätinen keilaaja “Pätkä” Salminen. Jo aikaisemmin seuraamme edustanut mies tekee ensi kaudella paluun. Naantalin rannassa asusteleva Salminen asettuu mukaan taistelemaan ykkösjoukkueen pelipaikoista.

- Markus Lindgren 21v (Cocktail)
Markus jatkaa joukkueemme salolaisvahvistusten linjaa. Lindgrenin odotamme kehittyvän ensi kauden aikana paljon ja hänkin havittelee paikkaansa ykkösjoukkueeseen. Markus on asettanut hyvät keilailulliset tavoitteet ja odotammekin näyttöjä osaamisesta.

- Matti Backholm 60v (HuTuKe)
Paluumuuton riveihimme niin ikään tekevä Backholm vahvistaa Seniorijoukkuettamme. Backholmin liittymisen myötä en edelleenkään näe mitään syytä, etteikö ensi kaudella Turussa juhlita seniorien Suomen Mestaruutta.

Emme menettäneet riveistämme ainoatakaan pelaajaa, vaan viime kaudella vaikuttaneet ovat mukana. Ainoastaan Juha Maja on ilmoittanut, ettei todennäköisesti pysty työkiireidensä vuoksi ensi kautena keilaamaan. Mukana ovat kuitenkin joukkueentukipilarit Marko Saarni ja Tommi Teivainen, sekä Juuso Kallio. Niin ikään viime kauden tulokkaat Joonas Maunula ja Valtteri Puhakka ovat ringissä.

Joukkueenjohtajana tullaan alustavien neuvottelujen pohjalta näkemään tuttu ja turvallinen mies. Raimo Palokoski on esittänyt alustavan suostumuksensa joukkueen luotsaamiseen. Tilanne on kuitenkin vielä avoin, sillä palkkaneuvottelut näin kesäaikaan vielä pahasti kesken.

Seuran johtoryhmä on antanut ensi kauden tavoitteet:
- Ykkösjoukkue nousee liigaan
- Seniorit kirkastavat mitaliaan
- Veteraanijoukkue nousee ykkössarjaan
- Mahdollinen kakkosjoukkue nousee kolmossarjaan

Uusi moottoritie lähes suli autoni alle, kun päästelin sydämeni kyllyydestä vanhan Mersuni kanssa kohti Vantaata. Olin matkalla seuraamaan kauden loppuhuipennusta, päätöskilpailua eli SM-finaaleja. Finaali areenana tulisi olemaan Flamingon Keilahalli. Urheat mustapaitamme Seppo Varjonen ja Juuso Kallio kulkivat omia teitään, ja olivat valmistautuneet finaaliin äärimmäisellä huolellisuudella, sillä eihän tosipeluri jätä mitään sattuman varaan.

Saavuin keilahallille hyvissä ajoin, jolloin siellä oli jo täysi tohina käynnissä. SKL.n teknisen valiokunnan puheenjohtaja Harri Kalliokoski suoritti parhaillaan finalistien pallojen punnituksia. Pallojen punnitushan ei nykysäännöillä enää ole pakollinen, mutta pelaajien mielenrauhan takaamiseksi näitä punnituksia edelleen suoritetaan. Kello 9:30 tienoolla saapui vakavan näköinen Kallio, joka asteli suoraa päätä punnitusjonoon. Piilaakson kultakoura kertoi nukkuneensa yönsä rauhallisesti hyvän ystävänsä Joonas Huolmanin kesähuvilalla. Ainoa harmittava asia Kallion aamussa oli ollut, että kallis jaavalainen mokka, jolla aamun saa parhaiten käyntiin,  oli päässyt juuri loppumaan ja hän oli joutunut tyytymään tavalliseen suodatinkahviin.

Pelin alkaessa oli tiedossa, että vasenkätiset tulisivat menemään kovaa. Kysyin Kallion pelitaktiikkaa ja hän sanoi yrittävänsä pysyä alussa poissa ongelmista, seiftata ja ratojen auetessa olisi myrskyn aika. Olosuhde vaikutti takaa katsottuna hieman tahmeammalta kuin toukokuun alkukilpailussa. Oikea reuna ei silminnähden palauttanut yhtä hyvin palloa alhaalta, kuin vasenkätisten reunaansa kohti työntämät heitot. Kallion peli alkoi varovaisesti 190,199,186. Toisaalta tämähän oli hänen taktiikkansa mukaista.

Neljännen sarjan alkaessa odotin jo myrskyä tuplan jälkeen, mutta ei onnistunut Kallio myrskyssään. Neljännen sarjan 158 tuhosi tavoitteen jatkopaikasta, eikä seuraavat 208 ja 189 tuoneet enempää lohtua. SM-finaali neitsyytensä menettänyt Kallio oli selvästi pettyneen näköinen ja poistui vaivihkaa areenalta. Muutaman sanan hän vaihtoi seuraavan mustapaidan Seppo Varjosen kanssa.

Varjosen peli alkoi paremmin. Kokeneena finalistina Seppo latasi heti alkuun hyvän aloituksen 215 ja tilanne oli hallussa. Hänen olemuksessaan oli tuttua rauhallisuutta ja varmuutta, joita vuosien kokemus keilailun huipulla on tuonut. Toiseen sarjaan Varjonen keilasi 195 ja kolmanteen jälleen hyvin 217. Tällä vauhdilla mies varmistaisi paikan 32 parhaan joukossa. Yleisesti tilanne 32 joukkoon menevien suhteen näytti huolestuttavalta. Vasenkätisten suhde koko 64 parhaan finaalissa oli suuri, ja tämä suhde näytti edelleen kasvavan 32 joukossa vasurien eduksi. Neljäs sarja koitui myös Sepon kompastukseksi. 179, 203 ja 159 eivät riittäneet jatkopaikkaan.

Raision parhaimpiin keilaajiin lukeutuva Varjonen ei ollut maansa myyneen näköinen poistuessaan pelialueelta. “Kisoja tulee ja menee” hän sanoi ja lähti määrätietoisesti astelemaan kohti Flamingon pienen pientä pukuhuonetta. 32 parhaan joukkoon ei siis yltänyt ainuttakaan mustapaitaa. Turkulaisista jatkoon selviytyivät Weikkojen Sami Konsteri ja Marko Salminen.

Finaalin seuraavan 6 sarjan aikana nähtiin Feeniks linnun nousevan tuhkasta. 25- vuotias kokkolalainen Ari Savola oli keilaamassa itseään maan keilailukartalle. 16 parasta pääsisivät sunnuntain jatkopeleihin ja Savolan ensimmäiset 5 sarjaa olivat kuluneet rautaiseen tahtiin 237, 235, 245, 244 ja 279. Tässä vaiheessa kaikkien yllätykseksi nuori kokkolalaismies oli siirtynyt johtoon. Eikä jäätynyt käsi kuudenteenkaan sarjaan, vaan cosmoslainen tulitti savuverhon saattelemana 300!

Round Robineihin pääsi lopulta 12 vasenkätistä ja 4 oikeakätistä pelaajaa. Ainoat mukaan selvinneet oikeakätiset olivat Osku Palermaa, Jouni Helminen, Panu Nurmilo ja Petteri Salonen. Parhaimpana heistä Nurmilo ollen 9. ennen sunnuntaita. Tätä vääräkätisten ylivoimaa en enää kestänyt, ja vastoin aikaisempia toimituksellisia lupauksiani lähdin Turkuun.

Tulokset löytyvät SKL:n sivuilta.

Keilailun avoimet SM- kilpailut käytiin tänä vuonna upouudessa Flamingon viihdekeskuksen 20- rataisessa keilahallissa. SKL:n 70-juhlavuoden SM kilpailuista oli jo ennen kisojen alkua nousemassa pienimuotoinen kohu, lähinnä kilpailumaksun suuruuden ja hallin ideologian vuoksi. Flamingon keilahallissa ei muita kilpailuja pelata, vaan se on viihdekeilahalli sanan varsinaisessa merkityksessä. SM- kilpailujen lisäksi Flamingossa on keilattu yksi kierros miesten SM-liigaa.

Pääsin itse ihailemaan Flamingon tummanpuhuvaa huippumodernia keilahallia lauantain 2.5. kilpailuerään. Tässä erässä mustapaitojamme edustivat Matti Kalliosalo, Juuso Kallio ja Sami Leinonen. Alunperin ryhmään piti kuulua myös Valtteri Puhakka, mutta nuorukaisen peukalo oli saanut viimehetken harjoituksissa niin pahat haavat, ettei Valtteri voinut kisoihin osallistua.

Flamingon järjestelyjä ja lähes kaikkea oli ehditty moittia SKL:n keskustelupalstalla ja kisat olivat saattaneet saada jopa negatiivisen mieltymän ihmisten päihin lähinnä kahvipöytäkeskustelujen vuoksi. Kaikista näistä negatiivisista aisoista huolimatta voin itse, koko pelin ratojen takaa seurannenna, todeta muutama asian. Kilpailuerät olivat aikataulussa, pistelaskimet ja koneet toimivat moitteettomasti, pukuhuonetila oli riittävä, halli oli siisti, pelaajat olivat “siistejä”, kilpailunvalvojat olivat ammattitaitoisia, kilpailumaksu oli normaalia kalliimpi. Näiden pohjalta voin myös sanoa, että kilpailuja oli ainakin miellyttävä baaritiskiltä seurata. Nykypäivänä on liian helppoa haukkua julkisesti anonyyminä ja saada sillä tavoin jollekin asialle merkittävän paljon negatiivista painoarvoa. Toisaalta voihan sama asia toimia myös toisinkin päin, mutta uskoisin negatiivisten asioiden tulevan esille voimakkaammin. Virheitä on varmasti jossain asioissa matkan varrella tehty, mutta tekevälle sattuu.

Kilpailun rataprofiili oli jälleen tehty Brunswickin uuden radanhoitokoneen mukaan, joten sitä oli hankalampi tulkita. Jo kisoissa käyneiden suusta oli kuitenkin kuultu, että öljyä olisi riittävästi ja suoria linjoja kannattaisi vaalia. Lisäksi selkeää hyötyä tulisi olemaan, jos omaisi paremmat taidot vasemmalla kädellä keilaamisessa.

Kalliosalon, Kallion ja Leinosen peli alkoi kokeilevalla ja uteliaalla pelityylillä. Leinosen suoraviivainen paukku tuotti parhaiten tulosta ja Sami latasikin heti alkuun päälle 200, Kallion ja Kalliosalon jäädessä 180 ja 160 sarjoihin. Toiseen sarjaan Sami hyytyi hieman, eikä muukaan miehistö varsinaisesti vielä peliään löytänyt. Rataolosuhde näytti olevan pelin alkuosassa hankalahko, sillä suuria virheitä ei saanut tehdä. Selkeästi oli helpompaa mitä suorempaa palloa pelaajat alussa  heittivät. Pientä murrosta alkoi näkyä neljännen ja viidennen sarjan taitteessa jolloin pallot alkoivat hidastua paremmin myös välialueella. Tässä murrosvaiheessa Kallio ja Kalliosalo saivat laitettua hieman matoa koukkuun.

Kalliosalo, Kallio ja Leinonen ennen kilpailua

SM- alkukilpailun jälkeen mustapaitamme ovat sijoittuneet seuraavasti:

29. Seppo Varjonen SC Turku M 1770
61. Juuso Kallio SC Turku M 1718
75. Juha Maja SC Turku M 1700
77. Tommi Teivainen SC Turku M 1697
134. Raimo Palokoski SC Turku M 1658
224. Marko Saarni SC Turku M 1618
446. Joonas Maunula SC Turku M 1552
448. Sami Leinonen SC Turku A 1551
453. Lasse Jalava SC Turku M 1550
554. Markku Vuolle SC Turku B 1529
669. Eero Vuorinen SC Turku M 1505
725. Matti Kalliosalo SC Turku M 1491
855. Timo Murto SC Turku M 1469

Parikilpailun paras SC
16 SC, Turku 3428 214.25
(Varjonen Seppo 1770, Palokoski Raimo 1658)

Joukkuekilpailun paras SC
19 SC, Turku 6567 205.22
(Maja Juha 1700, Maunula Joonas 1552, Teivainen Tommi 1697, Saarni Marko 1618)

Varsinaiseen Finaaliin 16. – 17.5.  selviytyivät siis Seppo Varjonen ja Juuso Kallio. Varjonen onkin finaaleissa tuttu näky, sillä mies ei ole tuskin koskaan jäänyt ulos finaaleista. Kallion finaalipaikka taasen oli melko yllätys.

Saa nähdä, mitä viikonloppu tuo tullessaan. Seuran uskollisena toimittajana ja suurena keilailun ystävänä olen myös päättänyt lähteä seuraamaan finaaleja paikan päälle. Odotan innolla, minkälaisen shown Bowlcircus ja Flmaingo ovat saaneet finaaleja varten valmisteltua.

Keilakuden kauan odotettu loppuhuipennus ja päätavoite läheni vääjäämättä. Lauantaita edeltäneen viikon ajan Kupittaalla nähtiin lähes jokaiseen kellonaikaan joku vakava ilmeinen puna- tai mustapaitainen keilankaataja. Vakavat ilmeet saattoivat hyvän heiton lähtiessä hetkeksi aurinkoistua, mutta varsinaista hymyilyä ei ollut havaittavissa. Keitä nämä miehet sitten olivat? No, mustapaitaiset olivat tietenkin omiemme liigamiehistöä, jotka olivat hiomassa kuntoaan viikonloppua varten. Punapaitaiset taasen olivat työläisseura Turun Weikkojen kokeneen liigaryhmän puurtajia.

Lauantaita varten olimme saamassa kasaan mitä parhaan joukkueen. Ainoastaan kierrevirtuoosi Puhakka oli jäämässä kotiin virittämään heittoaan SM-kilpailuja varten. Kuortaneelta olivat tulossa konkari Maja ja junnujen EM-kisoissa oppia saanut Maunula. Turun suunnalta varhain liikkeelle lähtivät joukkueenjohtaja Palokoski, Teivainen, Saarni ja Leinonen. Juuso Kallio oli joukkueenjohdon määräyksestä saapunut Tampereelle jo Perjantaina. Nuoren miehen tehtävänä oli selvittää Kaupin keilahallin kosteusprosentti, oletettu rataolosuhde, sekä Tampereen paras ravintola nousujuhlia varten. Näistä kaikista hän oli tuleva raportoimaan suoraan joukkueenjohdolle lauantai aamun palaverissa.

Aamun ensimmäinen peli alkoi kello 10:00. Karsinnassa pelattaisiin yhteensä 6 ottelua, eli jokaista joukkuetta vastaan pelattaisiin kaksi kertaa. Arvonta oli tehty ns. käyttäen painotettua arvontaa, koska ensimmäinen vastustajamme olisi TuWe, kuten myös tauon jälkeisessä ottelussa.

Jo harjoittelun aikana alkoivat tunteet nousta pintaan. Arvontakaavion julmuus tai toisaalta autuus osui Weikoille. Heidän oli pelattava kaikki aamupäivän kolme ottelua samalla rataparilla, kuten myös iltapäivällä. Tähän seikkaan iskeytyi Maja, joka uhkasi sekoittaa rataa pelaamalla ylempää kuin muut. Palokoski kuunteli tarkkaan joukkeiden välistä keskustelua ja tilanne rauhoittui pelin alkaessa. Jokin meni kuitenkin miestemme taktiikassa pieleen sillä Majan avaukseksi tuli 147 sarja, eikä Kallion 266 riittänyt voittoa pelastamaan. Weikot veivät paikallisottelun 963-1021.

Toisessa ottelussa kohtasimme toisen liigajoukkueen Vantaan BC Storyn. Edellisen pelin jälkeen alkoivat pelipaikat loksahdella kohdalleen. Silver Club antoi koko karsintaryhmälle myrskyvaroituksen mitä olisi tulossa. Kallio hyytyi 177, mutta Majan 238, Maunulan 202, Saarnin 221 ja etenkin Teivaisen, sekä hänen sinisen pallonsa 286 toivat tulokseksi 1124. Story sai kasaan 1009 ja voitimme siis yli 100 pistettä.

Divaripeliemme arkkivihollinen Tapiolan Patteri II asettui kolmanneksi vastustajaksemme. Patteri oli ensimmäisessä pelissä ollut ulkona, kuin anoppi avoauton takapenkillä, mutta jo toiseen peliin paukuttanut lähes 1100 tuloksen. Peli oli äärimmäisen tasainen kokoa ajan. Joukkueemme edellisessä sarjassa syntynyt pelivire pysyi yllä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin viimeiset ruudut, joihin ei tarvittavia perättäisiä kaatoja syntynyt. Patteri vei ottelun 1052-1092 ja tauolle, sekä Palokosken puhutteluun mustapaitamme lähtivät 3. sijalta.

Tukka oli pystyssä jokaisella pelurillamme, sen verran vedet seisauttavan puheen oli joukkueenjohto ilmeisesti miehillemme pitänyt. Taisi kyynelkin pudota jonkun silmästä. Toisaalta ei voi tietää johtuiko se kyynel haukkumisesta, motivoinnin tuomasta liikutuksesta vai siitä, että vielä olisi mahdollisuus petrata ja saavuttaa kauden tavoite.

Päivän neljäs ottelu oli jälleen Weikkoja vastaan. Tauon aikana oli tehty ratahoito ja jälleen harjoiteltiin muutama heitto ennen pelien alkua. Näkyikö pieni kireys tai vakavuus miehistössämme? Peli alkoi kummankin joukkueen osalta huonosti. Reikiä nähtiin useita ja moni peluri oli vaikeuksissa. Ja pahin mahdollinen lopputulos seurasi alun vaikeuksia. Pelitahtia ei löydetty ja punakone löysi. Weikot veivät ottelun 883-996 ja mustapaitojen tavoite liigapaikasta hyppäsi suoraan 1. korokkeelta kerrostalon katolle jonne kurotus vaatisi nosturin apua.

Viidenteen otteluun Palokoski oli ottanut Majan tilalle Leinosen pelaamaan 3. pelipaikkaa. BC Story oli tässä ottelussa vasenkätisten pelaajiensa johdolla liian kova. 1065-991 ja liigapaikka olisi enää teoreettinen haave.

Viimeisessä pelissä Patteria vastaan ei ollut enää käytännössä mitään tehtävissä. SC otti voiton 1040-1018 mutta tunnelma oli apea. Päivä oli sujunut ennen taukoa kohtalaisissa merkeissä, mutta 3 viimeistä peliä olivat mennen pahasti penkin alle. Pelien jälkeen hajanainen miehistö postui nöyrtyneenä kohti Turkua. Palokosken puheista uhkui kuitenkin itseluottamus, ensi kautena 1-divisioonassa tullaan näkemään vahvempi SC. Itseluottamusta Palokoski tarvitseekin, sillä kauden tavoite ei täyttynyt ja hänen on annettava seuran hallitukselle selvitys kuluneesta kaudesta vuosikokouksen yhteydessä. Seuran hallitus on tunnetusti ankara ja autoritäärinen, enkä haluaisi olla Palokosken saappaissa antamassa tätä selvitystä.

Patteri II:n nousujoukkue. Kuva SKL

Kaunis sunnuntai aamu valkeni varhain. Aamuvirkut Maunula, Saarni, Leinonen ja Teivainen nähtiin saunomassa jo kello kuuden tietämillä. Hotellin ravintola oli valmistanut erikoisaamiaisen tunnetusti aamuvirkuille ja nälkäisille pelaajillemme. Maja ja Kallio uneksivat keilailusta vielä tuohon aikaan, kunnes herätyskellon armoton pirinä havahdutti unen kesken 12. perättäisen kaatoheiton.

Ensimmäinen ottelu pelattiin eiliseen tapaan TKK:ta vastaan. Muilta osin turnausjohtaja oli käyttänyt painotettua arvontaa eli viimeinen vastustajamme tuli olemaan Ailec Team. Tämä tarkoitti käytännössä, että pelit olisi saatava ratkaistua ennen viimeistä ottelua. Nuorten tamperelaisten pelissä oli eilen nähtävillä pientä hermostuneisuutta. Mene ja tiedä, menisikö huono pelipäivä kokemuksen piikkiin. Pientä hermostuneisuutta oli edelleen havaittavissa mansen miehistössä, mutta niin ikään turkulaisrivistössä. Omat mustapaitamme saivat kuitenkin nopeammin pelivireen päälle ja TKK kaatui eiliseen tapaan 1085-1020. Voitto oli äärimmäisen tärkeä, sillä ero juuri 4. olleeseen TKK:hon kasvoi yli 300 pisteeseen.

Toisessa ottelussa laatikostamme löytyi suurempi vaihde. Kallio naputti 9 perättäistä kaatoa ja sarjan 279 samalla viikonlopun veturi Teivainen ylsi jälleen yli 250 sarjaan ja koko joukkueen tulos paisui 1189 MIFK:in saadessa 1056. Tulos oli kauden toisiksi paras ja vahvisti asemaamme loppurajan kakkosena.

Edellinen peli näkyi miehistössämme lähes eudoorisena tilana. Sama tahti jatkui WBT:a vastaan jokaisella miehellämme näytti olevan peli hallussa. Varkauslaiset eivät kuitenkaan antaneet periksi, vaan Sankilammen johdolla rimpuilivat perässämme. 8. ruudussa koimme pinen notkahduksen ja kaatojono päättyi. WBT rokotti 9. ja 10. ruudun pystärillä ja yhtäkkiä olimme pahasti alakynnessä. Voiton vei siis WBT 1142-1096. Onneksi lopputuloksemme oli kohtalaisen hyvä, mikä piti 2. sijaamme yllä.

Neljännessä pelissä oli ratkaisun makua, kun arkkivihollisemme Patteri marssi taistelemaan karsintapaikasta kanssamme. Edellisen ottelun kääntyminen näkyi mustapaitojen alavireisyytenä. Ottelu kulki takellellel, eikä parasta mahdollista virettä löytynyt. 1057-1002 Voiton jälkeen Patterin  Janne Kaukonen sai tuuletella karsintapaikan varmistusta.

Tilanne ennen viimeistä Ailec peliä oli joukkueemme kannalta hyvä. TKK:n tai WBT:n tuli voittaa oman ottelunsa lisäksi mustapaitamme yli 200 pisteellä.  Ilman mitään panikointia tai jännitystä viimeinen peli pelattiin alusta asti Ailecin johdossa 1098-1053. Tämä riitti varmistamaan karsintasarjan 3. sijan ja kauden toinen osatavoite oli täytetty. Teivainen oli eilisen tapaan päivän pelaaja 237,40 keskiarvollaan. Tulostaso oli sunnuntaina kovempi joukkeuiden aloittaessa pelinsä ylempää kuin lauantaina. Samaan tahtiin radat kuivuivat sunnuntaina nopeammiin, kuin lauantaina.

Lopulliset tulokset

Karsinnassa vastaamme asettuu arkkivihollisemme Patteri II, BC Story sekä kaamean romahduksen kokenut TuWe.  Mahdollisuutemme liigaan ovat hyvät, sillä Patterin kausikeskiarvo divarissa oli 998.05 oman keskiarvomme ollessa 1004.51. Vastaavasti liigan puolella TuWe:n kausikeskiarvo oli 1007.67 ja BC Story:n 983.44. Olosuhteet ovat luonnollisesti olleet erilaiset, mutta jotain johtopäätöksiä näistäkin faktiosta voi tehdä. Karsinnat pelataan Tampereella 18.4.2009.